Jalostus

COTON DE TULÉAR  JALOSTUS

senni_28052013-1

Koiran jalostus on vaikeampaa kuin voisi kuvitellakaan. Jalostuksessa pitää olla hyvin perehtynyt koiran rakenteeseen ja terveyteen sekä kyseiseen rotuun ja sen käyttötarkoitukseen. Jalostusta varten täytyy hakea tietoja koirien taustoista ja ottaa huomioon hyvin monia erilaisia asioita. Rotumääritelmän täytyy olla aina kirkkaana mielessä.

On syytä muistaa, että jokainen, joka teettää nartullaan pennut, on koirankasvattaja. Kasvattaja kantaa aina itse vastuun kasvatustyöstään. Jalostuksen periaatteet ja erilaisten ominaisuuksien perinnöllisyys koskevat kaikkia astutukseen käytettäviä uroksia ja narttuja. Jokaisen kasvattajan, vaikka yhdenkin pentueen teettävän, tulee ottaa huomioon rodun jalostustavoitteet ja -suositukset sekä velvollisuutensa kasvattajana.

Jalostus ei ole ainoastaan numeroissa mitattavien tietojen jalostamista, vaan se on aina kokonaisuus. Ei pidä keskittyä yksittäisiin mitattaviin asioihin – oli kysymyksessä sitten polvet, silmät tai DNA-testit – kun todellisuudessa kaikkia näitä tarvitaan koiran terveyden edistämistyössä, unohtamatta kokonaisvaltaista tietoa koirasta ja sen muista ominaisuuksista, kuten luonteesta, ulkonäöstä ja rakenteesta. Kasvattajan pitää osata katsoa sukutaulun rasitteet niin emän ja kuin isänkin taustalta. Jalostuksessa voi tulla myös yllätyksiä, sillä jokaisella koiralla on perimässään aina piileviäkin ominaisuuksia. Kun yhdistetään kahden eri koiran geenit, voi niiden yhdistelmässä ilmetä jotain uutta, mitä kasvattaja ei ole osannut ennakoida. Jokaisen koiran sukutaulussa jossakin kohtaa esiintyy joitain rasitteita, jotka jalostuksessa on otettava aina huomioon ja arvioitava niiden aiheuttama riski.

Kasvattajat tekevät jalostuspäätöksensä sen tiedon pohjalta, jota heillä on käytettävissään kyseisellä hetkellä, ja arvioivat suunnittelemansa yhdistelmän hyvät ja huonot puolet. Kasvattajan vastuu rodun jalostuksessa on suuri. Kasvattaja on osaltaan vastuussa kasvateistaan, myös niiden perinnöllisten sairauksien osalta. Hänen on kerrottava pennun ostajalle rodussa ja omissa linjoissaan tiedossaan olevista seikoista avoimesti ja rehellisesti. Myös jalostusurosten omistajilta vaaditaan samaa avointa asennetta.

Rotumme on geenipohjaltaan suppeahko siinä suhteessa, että samoja, ns. kantakoiria on käytetty rotua perustettaessa paljon eri yhdistelmissä. Viimeaikaisten geenitutkimustulosten perusteella tämä on kuitenkin osattu tehdä taidolla, sillä rodun geeniaines ei ilmeisesti olekaan niin suppea kuin mitä on pelätty. Kantakoirissa ollut geneettinen vaihtelu on ainakin osittain pystytty säilyttämään.

Rodun geenipohjaa pidetään yllä tekemällä rodun kannalta järkeviä jalostusvalintoja. Jotta jalostuksessa edistyttäisiin, on jalostuskoirien oltava jalostusarvoltaan rodun keskitason paremmalla puolella. Jalostusarvo tarkoittaa koiran geenien keskimääräistä vaikutusta, josta jälkeläinen saa puolet. Jalostukseen käytettävien urosten määrä olisi ihannetilanteessa sama kuin narttujen määrä, mutta tämä ei monessakaan rodussa toteudu. Kaikissa roduissa tulisi kuitenkin välttää ns. matadorijalostusta ts. urosten elinikäinen jälkeläismäärä ei saisi nousta liian korkeaksi. Rodun kannalta ei ole järkevää käyttää jalostukseen pientä joukkoa samoja uroksia, eikä paljon käytetty uros siis ole välttämättä paras valinta kokemattomallekaan kasvattajalle.

Jalostusvalintojen tulisi perustua kokonaisvaltaisiin jalostustavoitteisiin, joiden välitön hyöty ei näy ainoastaan jälkeläisten terveydentilassa vaan myös koko rodun tulevaisuudessa. Nykyisin puhutaan ns. kestävän jalostuksen puolesta. Sen myötä otetaan huomioon samanaikaisesti sekä rodun yleinen perinnöllinen monimuotoisuus että rodussa tavatut perinnölliset sairaudet. Geenitestauksen avulla voidaan välttää sairaiden jälkeläisten syntymistä ja pitää kantajat mukana jalostusohjelmassa. Parhaassa tapauksessa tämä mahdollistaa muuten jalostuskäytöstä sukuhistorian tautirasitteen takia pois jätettyjen koirien pitämisen mukana rodun geenipoolissa. Kuten jokaisella ihmiselläkin, on jokaisella koiralla perimässään joitain sairausgeenivirheitä.

Rodussamme on jo käytössä muutamia geenitestejä perinnöllisen sairauden varalta. Ne kehittyvät koko ajan, mutta niistä saadun tiedon arviointiin ja merkitykseen on perehdyttävä huolella ennen kuin niiden perusteella tehdään jalostusvalintoja. Suomessa tehdään maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista tutkimusta koirien genetiikassa ns. Koirangeenit-tutkimuksessa professori Hannes Lohen johdolla. Myös cotoneiden näytteitä on kerätty tutkimusta varten. Koirangeenit-projekteista voi lukea lisää TÄSTÄ. Tällä hetkellä cotonit ovat mukana PRA-tutkimuksessa sekä luonne- ja käyttäytymistutkimuksessa. Mikäli koirastasi on jo otettu tutkimukseen näyte, muistathan käydä päivittämässä tiedot. Se käy kätevästi tämän linkin kautta.

Jokainen pentu on aina ns. raakile, jonka kehitykseen vaikuttaa suuresti perheen oma toiminta. Vastuullinen kasvattaja antaa selkeät ohjeet pennun alkutaipaletta varten ja on käytettävissä pennun hoitoon liittyvissä asioissa myöhemminkin.

Lisää tietoja jalostuksesta saa Kennelliiton sivuilta ja esim. tästä Katariina Mäen kirjoittamasta artikkelista ”Jalostuskoiran valinta”. Jalostuksen periaatteista voit lukea lisää tästä.